Coworking-tila

Coworking-tilat ovat nopeasti nousseet suosituiksi toimitilavaihtoehdoiksi. Coworking-tiloja on tarjolla ympäri Suomen etenkin suurissa kaupungeissa. Ne ovat nousseet kansainväliseksi trendiksi ja tulevaisuudessa tulemme varmasti näkemään yhä enemmän erilaisia coworking-tiloja myös muualla maassa. Yksi syy coworking-tilojen suosioon on niiden joustavuus. Vuokrasopimus joustaa helposti tarpeen vaatiessa. Mikäli yritys on palkkaamassa lisää väkeä tai jos se on supistamassa toimintaansa, coworking-tiloja pystyy helposti muokkaamaan yrityksen tarpeen mukaan.

Coworking-tila mukautuu moneen

Coworking-tiloissa on hyvät puitteet monenlaisiin töihin. Tiloja pystytään räätälöimään työtehtävien mukaan ja vaikka monilla on käsitys coworking-tiloista suurina avokonttoreina, näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Coworking-tiloihinkin voidaan tehdä esimerkiksi pienempiä huoneita, jos työtehtävät vaativat vaikkapa yksityisiä puhelinkeskusteluja tai asiakastapaamisia. Lähtökohtaisesti ne ovat kuitenkin suuria tiloja, joissa työntekijöiden on helppo verkostoitua ja olla kanssakäymisissä toistensa sekä mahdollisesti myös muiden yritysten työntekijöiden kanssa. Tällainen sosiaalinen tila voi olla erittäin miellyttävä työskentely-ympäristö ja sopia hyvin monelle työntekijälle.

Coworking-tiloihin voi kuulua myös vaikkapa ilmainen kahvi tai jotain vastaavaa. Niissä voi olla myös postituspalvelua tai aulapalvelua tai muita tarpeellisia palveluja. Palveluiden määrä riippuu coworking-tilasta ja niiden hintoja kannattaa myös vertailla.

Tiloilla on keskeinen sijainti

Usein coworking-tilat sijaitsevat kaupunkien ydinkeskustoissa, joista muuten tilan vuokraaminen voisi tulla hyvin kalliiksi. Hyvät kulkuyhteydet suosivat julkisen liikenteen käyttöä tai vaikkapa pyöräilyä. Coworking-tilat voivat olla ekologinen vaihtoehto myös tässä mielessä. Yrityksen ei tarvitse myöskään vuokrata erillistä isoa kiinteistöä, vaan se voi vuokrata coworking-tilat sen sijasta.

Coworking-tilat sopivat töihin, joissa työntekijät joutuvat esimerkiksi matkustamaan paljon tai tekevät paljon etätöitä. Kiinteä työpiste ei tällöin ole välttämätön, vaan he voivat tulla coworking-tiloihin työskentelemään silloin kuin se parhaiten heille itselleen sopii. Ehkä myös silloin, kun he kaipaavat kontaktia muiden työntekijöitä ja työn sosiaalista aspektia.

Kokonaisuudessaan coworking-tilojen vuokraaminen on yleensä melko edullista. Varsinkin kun ottaa huomioon niiden yleensä hyvät sijainnit esimerkiksi metron varrella tai muissa isoissa keskuksissa, tilojen vuokraaminen tavallisen vuokrasopimuksen kautta tulee yleensä paljon kalliimmaksi. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on rakenteilla monia erilaisia liike-elämän keskuksia, joihin on tulossa myös coworking-tiloja. Yksi viimeisimmistä coworking-tilasta on Ruoholahden metroaseman lähellä sijaitseva tila, jossa on runsaasti neliöitä isoillekin työporukoille.

Erilaisia coworking-tiloja pääsee kätevästi etsimään MatchOfficen sivuilta. Hakukriteereitä pääsee helposti muokkaamaan ja halutessaan sivuille voi asentaa toimitilavahdin, joka ilmoittaa automaattisesti sinulle sähköpostiin, kun uusia sopivia tiloja on tarjolla. MatchOfficen käyttö on täysin ilmaista. Vuokrasopimus tehdään kuitenkin vuokranantajan ja vuokraajan välillä ja yksityiskohdista sopimukseen liittyen kannattaakin olla suoraan yhteydessä vuokralle tarjoajaan. MatchOffice on nopeasti noussut suosituksi hakukoneeksi liittyen erilaisiin yritysten toimitilaratkaisuihin. Mikäli sinulla on tarjota sopivia tiloja vaikkapa juuri Coworking-tiloiksi, kannattaa jättää ilmoitus MatchOfficen sivuille osoitteeseen Matchoffice.fi, sillä niissä on paljon kävijöitä ja tätä kautta näkyvyyskin on taattu.

TARTUNTATAUTILIITTO RY

Tartuntatautiliitto ry:n toiminnanjohtaja (1989-1994) Sinikka Salminen:

TARTUNTATAUTILIITTO RY:N ALKUTAIVAL

 

Terveydenhoitolaki vuodelta 1967 ja erityisesti sen seitsemäs luku antoi selkeät ohjeet
tartuntatautien vastustamistyöhön parinkymmenen vuoden ajan. Kun kansanterveyslaki tuli
voimaan vuonna 1972, se antoi ohjeet kansanterveystyön toteuttamiseen terveyskeskuksissa.
Tässä yhteydessä ei kuitenkaan selkiinnytetty riittävästi tartuntatautien hoitoon ja
ehkäisyyn liittyviä vastuualueita. Kansanterveyslain 14 pykälässä sanottiin, että kunta
voi antaa terveyskeskuksen tehtäväksi myös muiden lakien alaisuuteen kuuluvia tehtäviä.
Tällaisia lakeja olivat mm. juuri terveydenhoitolaki, sukupuolitautilaki ja tuberkuloosi-
laki. Kun näiden lakien alaista työtä ei mainittu enempää valtakunnallisissa kuin
paikallisissakaan kansanterveystyön suunnitelmissa, niin mitään laajempia epidemioiden
hallintaohjelmia tai näihin tauteihin liittyviä terveyskasvatusohjelmia ei laadittu. Tosin

mittava Men-A-rokotuskampanja järjestettiin vuonna 1975 ja vastaava Polio-Sabin(sokeripala)
-rokotuskampanja vuonna 1985. Lääkintöhallitus ja Kansanterveyslaboratorio laativat
yhteistyönä valtakunnalliset suunnitelmat ja käytännön työ suoritettiin terveyskeskusten
toimesta.
Henkilökohtaisesti olin toiminut koko työssäoloni ajan tartuntatautien valvonnan ja
ennaltaehkäisyn piirissä: 19 vuotta Helsingin kaupungin tartunnantorjuntatoimiston
terveydenhoitajana ja yhdeksän vuotta Vantaan kaupungin tartuntatautien terveydenhoitajana.
Viimeksimainittuna aikana kehiteltiin laaja-alaisena yhteistyönä Vantaan terveyskeskukselle
malli tartuntatautien keskitettyä valvontaa varten. tähän liittyi voimakas paikallinen
terveyskasvatus- ja koulutuselementti. Yhteistyö valvontaosaston (eläinlääkärit, terveys-
tarkastajat, ympäristölaboratorio) muotoutui erittäin tiiviiksi. Vantaan mallia esiteltiin
valtakunnallisissakin koulutustilaisuuksissa, joita järjestettiin yhdessä ja erikseen lääkintö-
hallituksen, Kansanterveyslaitoksen, lääninhallitusten ja Suomen Tuberkuloosin Vastustamis-
yhdistyksen toimesta.

TERVEYDENHOITOLAIN MUUTOKSEN ODOTTELU

Oli päätetty muuttaa terveydenhoitolakia tartuntatautien vastustamistyön osalta. Tavoitteena
oli saada erillinen tartuntatautilaki korvaamaan terveydenhoitolain seitsemäs luku, rokotuslaki,
sukupuolitautilaki, tuberkuloosilaki ja eräitä muita säädöksiä. Tätä lainmuutosta oli odoteltu
toistakymmentä vuotta. Tartuntatautien ehkäisytyön kehittyminen oli tästä syystä jäänyt jälkeen
muun kansanterveystyön kehittelystä. Lainmuutosprosessi oli toki käynnissä koko ajan, mutta
se jumiutui milloin mistäkin syystä eri käsittelyvaiheissa.
Näihin aikoihin olin itse lääkintöhallituksen terveydenhoito-osaston tarkastajana. Elettiin vuotta
1986. Silloin lääkintöhallituksessa toimi koulutuspäällikkönä Sylvi Aapasuo ja lääkintölaki-
miehenä Kaija Tanttinen. Me kolme pohdiskelimme, voisiko tehdä jotain tartuntatautien
ehkäisytyön kehittämiseksi sillä aikaa, kun odotellaan uuden tartuntatautilain voimaantuloa.
Päätimme perustaa kansalaisjärjestön. Tällä tavoinhan asioita on vauhditettu ennenkin tässä
järjestöjen kultamaassa.

TARTUNTATAUTILIITTO RY:N ALKUTAIVAL

Tartuntatautiliitto ry:n perustava kokous oli 4.6.1986 ravintola Lidossa Haapaniemenkadulla,
Helsingissä. Perustava kokous valitsi myös liitolle hallituksen, jonka kokoonpano oli seuraava:
terveydenhuolon tarkastaja Liisa Aaltonen, koulutuspäällikkö Sylvi Aapasuo, laboratorion johtaja
Eljas Brander, professori Jussi Huttunen, tarkastaja Sinikka Salminen, lääkintölakimies Kaija
Tanttinen jaylilääkäri Pertti Weckström. Varajäseniksi valittiin osastosihteeri Hilkka Huttunen,
johtava hoitaja Leena Luokola, ylihoitaja Karin Långstedt ja johtava hoitaja Anna-Maija Salminen.
Liiton hallituksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Sinikka Salminen. Tähän tehtävään
pyydettiin kyllä muitakin – esimerkiksi silloista lääkintöhallituksen pääjohtajaa Matti Ruokolaa,
mutta hän kieltäytyi. Samoin kävi joidenkin muidenkin kohdalla ja näin ollen tämä tehtävä
jäi minun huolekseni. Myös liiton säännöt hyväksyttiin perustavassa kokouksessa ja ne
lähetettiin oikeusministeriön yhdistysrekisteritoimistoon. Tartuntatautiliitto ry
hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 24.10.1986.
Mikä lie antanut vauhtia tartuntatautilain voimaantulolle! Laki joka tapauksessa hyväksyttiin
eduskunnan kolmannessa käsittelyssä 17.6.1986. Tämä laki, tartuntatautiasetus sekä uusitut
ohjeet ja määräykset antoivat terveydenhuoltohenkilöstölle paremmat mahdollisuudet toteuttaa
tartuntatautien ehkäisy- ja valvontatyötä kansanterveystyön puitteissa. Tartuntatautiliitto
ry:n tavoitteena oli olla avustavana tahona mahdollisia koulutustilaisuuksia järjestettäessä
ja terveyskasvatusaineistoa laadittaessa.
Tartuntatautiliitto ry:lle piti löytää toimitila ja tietenkin myös varoja toimintaa varten.
Ensimmäinen toimisto oli Terveyskasvatuksen keskus ry:n tiloissa Iso Roobertinkatu 3:ssa.
Liitto anoi ja hyväksyttiin Terveyskasvatuksen keskuksen jäseneksi heinäkuussa 1986.
Toimintaan tarvittavien varojen hankinta käynnistyi lääkintöhallituksen terveydenhoito-osaston
terveyskasvatustoimistolle osoitetulla anomuksella. Liitto kertoi, että tämän uuden kansalais-
järjestön yhtenä tavoitteena on edistää kotimaista yhteistoimintaa tartuntatautien epidemio-
logiaan ja ehkäisyyn liittyvissä asioissa. Saatu avustus (10.000 markkaa) käytettiin terveyden-
huoltohenkilökunnalle tarkoitetun vihkosen, Tartuntatautien valvonta, tuottamiseen. Syyskuussa
lähetettiin avustusanomus myös Raha-automaattiyhdistykselle. Tähän anomukseen tuli
kielteinen vastaus. Perusteluna oli se, että Tartuntatautiliittoa ei oltu vielä hyväksytty
yhdistysrekisteriin.
Marraskuussa 1986 Tartuntatautiliitto ry anoi ja sai lääkintöhallitukselta määrärahan tupakka-
lain mukaisista varoista, jolla tuotettiin selvitys: Tupakka altistavana tekijänä tartuntatautien
esiintymisessä. Tätä selvitystyötä tekemään palkattiin tutkija Pirjo Koskinen-Ollonqvist
Vuoden 1986 loppupuolella käynnistyi yhteistyö Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kanssa
matkailijoille tarkoitetun terveyskasvatusvihkosen valmistamiseksi. Enmsimmäinen painos
Matkalle -esitteestä valmistui vuoden 1987 puolella. Kolmantena yhteistyökumppanina
oli Sosiaalihygieeninen yhdistys. Myöhemmin esitteestä laadittiin myös ruotsinkielinen
ja englanninkielinen versio. Myöhemmin näitä esitteitä on tuottanut Tartuntatautiliitto ry
yksinään. Vuonna 1986 liitto osallistui tartuntatautilain voimaantuloa käsitelleiden
koulutustilaisuuksien suunnitteluun ja järjestämiseen yhdessä lääkintöhallituksen, läänin-
hallitusten ja Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ry:n kanssa. Koulutustilaisuuksia
järjestettiin eri puolilla Suomea yhteensä kuusi. Yksi näistä tilaisuuksista oli ruotsinkielinen.
Vuonna 1987 Tartuntatautiliitto ry:n toimisto muutti Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys
ry:n tiloihin Kalevankadulle. Yhdistyksen muuttaessa myöhemmin Sibeliuksenkadulle Tartunta-
tautiliitto ry seurasi mukana. Vuoden 1988 loppupuolella Tartuntatautiliitto ry vuokrasi
toimitilan Terveyskasvatuksen keskus ry:n tiloista Karjalankadulta. Liiton toiminta oli tässä
vaiheessa kehittynyt jo sille asteelle, että oli harkittava kokopäivätoimisen henkilön
palkkaamista. Olin toiminut liiton puheenjohtajana koko tämän alkukauden ja olin myös
hoitanut oman toimeni ohella kaikki käytännön toimet. Tuntui siis yksinkertaisimmalta
ratkaisulta se, että ryhtyisin hoitamaan liiton asioita kokopäivätoimisesti. Lääkintöhallituksen
kanssa oli alustavasti neuvoteltu projektisopimuksesta, jolla saataisiin rahoitus projektin-
vetäjän palkkaamista varten. Projektin tarkoituksena oli tehostaa HIV-tartuntojen ehkäisyyn
liittyvää tiedotustoimintaa. Näin ollen minut palkattiin projektivetäjäksi vuoden 1989
alusta lähtien. Maaliskuussa pidetyssä vuosikokouksessa sitten valittiin uudeksi puheen-
johtajaksi ylilääkäri Juhani Lähdevirta ja toiminnanjohtajaksi Sinikka Salminen. Liitto anoi
ja sai Raha-automaattiyhdistykseltä toiminta-avustusta vuodelle 1991. Tämä helpotti huomat-
tavasti toiminnan toteuttamista.
Oli päätetty osallistua Messukeskuksessa järjestettäville MATKA-89 -messuille omalla messu-
osastolla. Yhteistyökumppaneina olivat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö ja Kansanterveys-
laitos. Tapahtuman yhteydessä oli tarkoitus jakaa yleisölle ja matkatoimistoväelle tietoa
matkailuun liittyvistä terveysriskeistä, erityisesti suolistosairauksista ja sukupuoli-
taudeista, unohtamatta HIV-infektiotakaan. Mainittakoon vielä, että Vantaan käsi- ja taide-
teollisuusoppilaitoksen oppilaat olivat suunnitelleet ja rakentaneet liiton messuosaston
ja muokanneet Matkalle-esitteen pohjalta osan yleisölle jaettavasta materiaalista. Messut
järjestettiin tammikuussa 1989.
Terveyskasvatuksen keskus ry oli saanut tehtäväkseen järjestää terveyskasvatuksen
maailmankongressin kesäkuussa 1991. Kongressin yhteydessä oli varattu yksi iltapäivä eri
kansalaisjärjestöille oman toimintansa esittelyä varten. Tartuntatautiliitto ry ilmoitti
olevansa halukas tällaisen iltapäivän järjestämiseen. Tähän sitoutuminen ilmoitettiin
Terveyskasvatuksen keskukselle ja yhteistyötä tehtiin kongressin toteutumiseen asti.
Toukokuussa 1992 Tartuntatautiliitto ry järjesti koulutustapahtuman aiheesta Puhtaus on
puoli ruokaa. Tilaisuus pidettiin Vantaan seurakuntayhtymän tiloissa Tikkurilassa.
Saman vuoden elokuussa järjestettiin tilaisuus aiheesta Nuorten klamydiainfektiot ja muut
sukupuoliteitse tarttuvat taudit Meilahden sairaalan luentosalissa. Merkittävä julkaisu
Matkalle-esitteiden lisäksi oli Zoonoosi-kirjanen. Se syntyi yhteistyössä Eläinlääkäri-
hygieenikkojen yhdistys ry:n kanssa. Kirjanen oli painokunnossa vuonna 1992.
Sosiaali- ja terveyshallituksen kanssa käynnistyi tartuntatautien tietojenkäsittelyprojekti
vuonna 1991. Tämän projektin myötä Tartuntatautiliitto ry:llä oli mahdollisuus palkata uusi
työntekijä. Valtiotieteen maisteri Tero Hautala siirtyi sosiaali- ja terveyshallituksesta
tutkijaksi Tartuntatautiliittoon. Liitolla oli jo jonkinasteista kokemusta tietojenkäsittelystä.
Sitä oli tullut ns. Porvoo-Lohja -nuorisoprojektin myötä. Tämän projektin yhteydessähän oli
muokattu HYKS-piirin keräämiä tietoja projektin käyttöön lähinnä sukupuolitautien esiinty-
misestä sairaanhoitopiirin alueella.
Tartuntatautiliitto ry:llä oli tavoitteena henkilöresurssien lisäännyttyä laajentaa paikallis-
tasolla järjestettäviä koulutustilaisuuksia. Pyrkimyksenä oli mennä koulutuspakettien kanssa
sinne, missä koulutettavat olivat. Olisi laajennettu terveyskasvatusaineiston lajivalikoimaa.
Olisi pyritty olemaan yhteistyössä “ruohonjuuritasolla” toimivien henkilöiden kanssa ja näin
voitu tavata myös paikallista väestöä erilaisissa tilaisuuksissa. Suomeen iski kuitenkin
kaikkien tuntema lama. Se aiheutti vähitellen sen, että Tartuntatautiliittokin oli lamautua.
Vuonna 1993 kumpikin työntekijä käväisi työttömyyskortistossa. Tästä tilanteesta selvittiin
ja liitto lopulta ylitti taloudelliset vaikeudet suuremmitta kolhuitta. Pohdittiin tilannetta
monelta kantilta ja todettiin, että liitolla ei ole jatkossa mahdollisuuksia palkata kahta
työntekijää. Näin ollen vuoden 1993 loppupuolella päätin siirtyä eläkkeelle ja Tero Hautala
jäi jatkamaan uutena toiminnanjohtajana.